My absolute favourite part of Venice were its tiny, silent streets. Even though the city did not fulfil all the expectations I had in mind, the small, fairytale-like and silent streets made my sure of that I for sure will return to Venice one day. The massive tourist crowds on the main areas made me feel truly uneasy and the huge number of people did destroy the atmosphere of the city to some extent. Next time I’ll return to this city filled with water, hopefully with someone special, I will surely run away from the main areas, to those sweet little streets. It felt like the tourist spots had cut themselves out of the true history of Venice. On the tiny streets there was silence and peace, and on them it was very easy to imagine all the romantic meetings of ancient plays as well as the modern agent stories situated in the streets of Venice.

More about Venice and my experiences there can be read in this post: Venice.

//   Tässä jälleen yksi niistä asuista, joiden postaaminen tuottaa sydämeeni höpsöllä tavalla pientä iloa. Kyseessä on yksi suosikkiasuistani, jonka ihana siskoni ystävällisesti kuvaili eräänä iltapäivänä, kun muuten olimme saaneet turisteilusta tarpeeksemme. Kukkapaita kellohame ja korot. Mitäs muuta sitä tyttö tarvitseekaan? Asu tuntuu jotenkin kovin minulta. Kukallinen pusero on kuulunut suosikkeihini siitä astik un sen ostin, ja kellohame on vain aina tuntunut kovin oikealta alaosalta… Korot vielä jalkaan ja TADAA: SIinä yksi lemppariasuistani. Kismittää hirmuisesti, etten täällä Suomessa voi ryntäillä katuja pitkin avokkaissa ympäri vuoden, mutta luojan kiitos nyt on kesä, josta voin nauttia täysin rinnoin korot jalassa!

Venetsian hiljaiset kadut olivat ehdottomasti suoskkiasioitani koko kaupungissa. Vaikka kaupunki ei muuten täyttänyt niitä sunnattoman suuria odotuksia, joita mielessäni vaalinm pienet, tarunomaiset ja hiljaiset kadut saivat minut päättämään, että palaan aivan varmasti kyseiseen kauunkiin vielä joskus tulevaisuudessa. Suunnattomien turistimäärien täyttämät pääkadut saivat minut lähinnä ahdistumaan ja mielestäni valtava ihmismäärä pilasi kaupungin muuten niin idyllisen tunnelman. Ensi kerralla, kun tuohon veden täyttämien katujen kaupunkiin palaan, toivottavasti jonkun erityisen henkilön kanssa, aion ehdottomasti akrata – tosin kartan kera – noille suloisille pikkukaduille. Tuntui siltä kuin turistien valtaama pääkatu olisi eristäytynyt kaupungin todellisesta historiasta. Pikkukaduilla mielen valtasi rauha ja hiljaisuus, ja hiljaisilla kaduilla oli helppo kuvitella niin vanhoista tarinoista tutut romanttiset kohtaamiset kuin myös nykyelokuvista löytyvät lukuisat agenttiseikkailut Venetsian kaduilla.

Lisää kaupungista ja ajatuksistani sitä koskien voitte lukea tästä postauksesta: Venetsia.