PINEAPPLE PANTS

Oh, how I’ve been longing to show you this particular outfit! You might have seen a sneak peek of it already in the Black & White in Milano – post, and already back then I promised to post more and better photos of this look, which also happens to be my latest favourite. Unfortunately it has taken ages for me to have the chance to take the photos, but luckily my dearest friend Heli popped up in my hometown a week ago and promised to shoot a few outfits for me. Once we started we spent quite a few hours taking photos and here’s part of the results! I am super happy with these photos and can’t do anything but smile while writing this post.

Along with black, white and navy blue, for me pink has always been one of the colours I love to wear and frequently come back to. Now I do not mean the neon pink shade, but the really, really light pink which is also the most apparent colour in the look of this post. When this perfectly pink shade is combined with one of my latest crushes – graphic patterns and funny prints – it is almost certain I’ll fall for it head over heels. You can probably understand how hugely wide my smile was when these beautiful pants caught my eye at Marimekko’s sale! Since I happen to have a gift card to the shop, it didn’t take me more than a minute or two to make them mine.

Even though I prefer keeping Heeled Adventures as fashion related as possible, and I’m not planning on writing very much about my personal life, I thought I could anyway tell you something small about how my life is going at the moment. My world is quite beautiful right now, even though I do have to admit that I’d love to take a few days off from playing and just sleep and do nothing for a day or two. Along with my tire, another thing throwing a shadow over my practicing and playing is an ache in my back, which I truly pray will go away by the help of some exercises and massage, since I can impossibly stop playing right now for a few weeks or months. Otherwise a smile is constantly brought to my lips when remembering Heli’s visit last week, waiting for my performances and concerts in the upcoming month, looking at the stars that are shining more and more frequently and enjoying the darkness autumn has brought along. Also, is it too early to point out that it’s not really a longtime until it’s Christmas again…?

Voi että, miten älyttömän paljon olenkaan fiilistellyt tämän asun postaamista! Asuhan vilahti jo Black & White in Milano – postauksessa, ja jo siellä lupailin tarkempia kuvia tästä viimeisimmästä suosikkiasustani. Ikävä kyllä sain kuitenkin kuvat otetttua vasta viikko sitten, kun rakastakin rakkaampi Heli pääsi käymään Turussa ja kuvailimme oikein ajan kanssa uutta blogimateriaalia. Kun kuvatkin kerran onnistuivat näin uskomattoman hyvin, en voi muuta kuin hyräillä tyytyväisyydestä tätä postausta kirjoittaessani.

Vaaleanpunainen on aina ollut minulle mustan, valkoisen ja tummansinisen ohella se väri johon palaan aina uudelleen. Possun- tai neonpinkin sävyiset vaatteet eivät tosin erityisemmin sykähdytä sydäntäni, mutta juuri tämän postauksen pääväri – haalea vaaleanpunainen – on aina kuulunut suosikkeihini. Kun tähän ikisuosikkiin lisätään uusin ihastukseni, eli graaffiset kuviot ja hauskat printit, on rakkauteni taattu. Niinpä voitte varmasti ymmärtää, miten leveä hymyni oli, kun Marimekon alennusmyynneissä silmiini osuivat hauskimmat housut, mitä olen kuunaan nähnyt. Kun lompakossa sattui olemaan aikoinaan mummilta saatu lahjakortti ei kestänyt aikaakaan ennen kuin housut olivat minun.

Vaikka haluankin pitää Heeled Adventuresin mahdollisimman muotipainoitteisena, eikä suunnitelmissani ole kirjoitella erityisemmin yksityiskohtaisesti omasta elämästäni ajattelin, että voisin kuitenkin hiukan kertoillla kuulumisia. Tämän hetkinen elämä on varsin ihanaa, vaikka onkin pakko myöntää, että mieluusti ottaisin itselleni muutaman päivän omaa lomaa soitoista ja vain nukkuisin. Soittoa ja harjoitteluja varjostaa väsymyksen lisäksi myös hienoinen selkäkipu, jonka toivon laukeavan ja lähtevän pois jumpan, venyttelyn ja hieronnan avulla, sillä tällä hetkellä en yksinkertaisesti vain voi keskeyttää harjoitteluja muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi. Muuten suunpieleni vetäytyvät jatkuvasti ylöspäin muistellessani Helin viimeviikkoista visiittiä, odotellessani tulevan kuukauden esiintymisiä, katsellessani yhä useammin näkyviä tähtiä ja nauttiessani syksyn tuomasta pimeästä ja hämärästä. Onkohan liian aikaista myös todeta, että jouluunkaan ei enää ole kovin pitkä aika…