POSTCARDS FROM VERONA

ver10

It’s once again time to make a comeback here and admit, that my promise of shooting in Verona and posting from there was unfortunately nothing  but crap – in the midst of a heath wave and a busy schedule I hardly shot more than twenty photos not to speak of writing anything down… After returning back home I’ve kept myself so busy arranging a garden party, moving everything to Helsinki and playing that there has hardly been a minute left to just stop, edit photos, think and then write. However, finally I am more or less forced to stop: I’ve apparently caught a flu and thus you can only guess where I am – in my bed in the middle of loads of blankets and napkins. NOT cool. The university starts on Monday, in the matter of only a few days, and I am feverishly (hahahahah) trying to get better by then… We’ll see!

 

Verona was lovely. Italy as a country is by far my absolute favourite – every single time I visit, I fall in love over and over again. The architecture, the climate, the people, the food and the nature are all so incredibly fascinating. Of course this time we were more or less struggling to stand the heath and occasionally truly had to make an effort to make ourselves understood to the Italians who necessarily didn’t speak English very well. Despite of these issues we had a blast and most certainly enjoyed our stay!

 

What I’ll for sure remember from this trip even years from now are the performance of Verdi’s Aida on the legendary old Arena, the breakfast I ate alone on the stairs of the monastery (the place for rehearsals and lessons) on an early Sunday morning, our last dinner in one of Verona’s most praised restaurants mainly focusing on sea food, getting lost on the tiny streets and the warmth of the Italian’s who came to listen to the masterclass’ final concert.

 

If there is something I’d like to point out to anyone considering a trip to Verona, I’d probably remind the person of that this city indeed is a hit among tourists mostly due to Shakespeare’s Juliet’s castle – something I hadn’t realised before. The main streets are filled with tourists all day long and one learns to appreciate the beauty of the city first once one dares to walk to another direction and stroll around on the tinier streets. Also, I wish we’d had realised earlier that if one actually wants reasonably priced, delicious local food one should skip the regular tourist restaurants (ridiculously over priced and not really that good) and either google for better local “non-tourist” places or just go for a stroll away from the basic places and try to pick something slightly further from the city centre. That is what we did at some point after getting tired with the same old pizzas, pastas and parma ham’s, and found ourselves having a delicious dinner in a tiny restaurant on a small alley.

 

Overall, Verona was great, yet in comparison to the other Italian cities I’ve visited, it is only fourth on the list – I’d prefer Rome, Florence or a small village on the shores of Lake Garda or Lake Como before Verona. Next time I travel to Italy I’d love to go to see Tuscany – I’ve seen so many beautiful pictures and read so many interesting things about the region that I can’t wait to go there one day! My more or less secret dream is to buy or rent a tiny little house somewhere in Italy once I retire one day and then live there happily ever after accompanied by two dogs named after my favourite composers and hopefully a terribly handsome and charming husband… A girl can dream, right?

 

 

//Ja jälleen kerran palaa tämä bloggaaja häntä koipien välissä takaisin blogiinsa ja toteaa, että edellisessä postauksessa kirjoitettu “Kamerakin on kerrankin mukana matkassa, joten tuolta paikanpäältäkin saan varmasti jotain postauksia kirjoiteltua” oli täyttä roskaa – ei siinä helteessä ja kiireessä tullut otettua pariakymmentä kuvaa enempää postausten kirjoittamisesta puhumattakaan… Veronasta palattua täällä on ollut puutarhajuhlien ja Helsinkiin muuton myötä sellainen härdelli ettei pysähtymiselle ja kuvien ja ajatusten käsittelemiselle ole juurikaan ollut aikaa. Nyt jouduin kuitenkin väkisinkin pysähtymään: viime viikon aikana sain ilmeisesti Heliltä flunssan ja tässä sitä nyt ollaan – sängyssä peittojen ja nenäliinojen keskellä. Sibelius-Akatemian tutustumisviikko alkaa maanantaina, joten yritän nyt kuumeisesti (hekohekoheko) parantua siihen mennessä… Katsotaan miten käy!

 

Verona oli ihana. Italia on maana se ehdoton suosikkini – joka ikinen kerta, jona sinne päädyn, rakastun uudelleen. Rakennukset, ilmasto, ihmiset, ruoka ja luonto ovat jotenkin niin älyttömän kiehtovia. Tietenkin tällä kertaa vajaan 40 asteen helteet hiukan latistivat tunnelmaa – läpimärkänä hiestä on kovin vaikea innostua oikein mistään – ja välillä joissain järjestelykysymyksissä oli hiukan hankalaa tottua italialaiseen suomalaista tapaa vähemmän suorasukaiseen tapaan järjestää asioita, mutta pienistä mutkista huolimatta matka oli kyllä aivan ihana.

 

Tältä matkalta mieleen jäävät epäilemättä vanhalla Veronan areenalla katsottu esitys Verdin oopperasta Aida, eräänä sunnuntai-aamuna yksin syömäni aamupalani luostarin portailla, viimeisen illan illallinen yhdessä Veronan kehutuimmissa ravintoloissa, jossa menu oli keskittynyt paikallisiin kalaherkkuihin, harhailut pienillä sivukaduilla sekä italialaisen konserttiyleisön lämpö mestarikurssin päätöskonsertissa.

 

Jos jotain Veronasta haluaisin sinne matkustaville sanoa, on se se, että kyseessä on turistikohde, josta monien muiden turistikaupunkien tavoin tulee sata kertaa ihanampi kun vain uskaltaa lähteä pois pääkaduilta ja eksyä pienille sivukaduille. En jotenkin ollut odottanut tältä kaupungilta Venetsian kaltaisia turistisumia, mutta väärässä oli – etenkin pääkatu oli päivästä toiseen täynnä turisteja. Turhan kalliita turistiravintoloita oli yllin kyllin, emmekä oikeastaan syöneet ihan aikuisten oikeasti hinta-laatu suhteeltaan hyvää ruokaa ennen viimeisiä iltoja joina päätimme lähteä seikkailemaan sen sijaan että olisimme jälleen kerran vain totuttuun tapaan meneet johonkin turistikadun ruokapaikkaan.

 

Kaiken kaikkiaan Verona oli ihana, mutta jää silti vasta neljänneksi, kun listaan lempikaupunkejani Italiassa. Ennen Veronaa matkustaisin ehkä mieluummin Roomaan, Firenzeen tai johonkin Garda- tai Como-järvien vierellä sijaitsevaan pikkukaupunkiin. Kun taas jossain vaiheessa lähden Italiaan haluaisin kovasti lähteä Toscanaan seikkailemaan. Salainen unelmani on eläköidyttyäni ostaa pieni asunto tai talo Italialiasta ja elellä siellä sitten päivieni loppuun saakka. Sitä odotellessa.  

veronacol VERONAPOSTAUS ver12 ver16 VERONAPOSTAUS-001

Leave a comment

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s