Eilen oli yksi ihanimmista päivistä pitkään, pitkään aikaan. Vaikka lentomatkalla oli pieniä mutkia matkassa ja matkalaukkukin jäi Damiin eikä koskaan päässyt perille asti, en olisi parempaa voinut toivoa. Olen käynyt Venetsiassa kerran ennenkin, ja viime kertaisia tunnelmia voittekin lukea ja nähdä tästä ja tästä. Viime kerralla Venetsiasta jäi mieleen tunkkaisuus ja ihmistungos – tällä kertaa se ylitti odotukseni moninkertaisesti raikkaudellaan, rauhallisuudellaan, kauneudellaan ja kerta kaikkiaan vaan italialaisuudellaan.

Tiedostan olleeni tällä kertaa älyttömän onnekas niin säiden kuin turistimäärienkin suhteen. Onnistuin välttymään pahimmilta ihmis-sumilta ja sain nauttia hiljaisesta kaupungista omassa rauhassani. Päivää leimasikin jollain tapaa omasta olosta nauttiminen. Edellisestä kertaa kun matkustin ihan yksin on kulunut jo jokunen vuosi enkä ihan ollut käsittänytkään, miten ikävä minulla sitä on ollut.

Eräälle ystävälleni juuri viime viikolla totesin, miten tärkeää on oppia nauttimaan omasta seurasta ja olemaan onnellinen yksin. Vaikka minulla on rakkaita ystäviä yllin kyllin, olin joskus nuorempana paljon yksinäisempi ja näin jälkikäteen olen tosi kiitollinen siitä, että opettelin nauttimaan ja tekemään asioita ihan itse. Uskon, että omasta olemisesta nauttiminen on ollut avain niin pitkiin ja kaukaa ylläpidettyihin ystävyyssuhteisiin kuin myös onnelliseen, kestävään ja tasapainoiseen kaukosuhteeseen. Jollain hassulla tavalla on aika voimaannuttavaa tietää, että minä pärjään ihan itsekin ja ihan yksin, ja että osaan nauttia kaikesta siitä kauniista, mitä maailmalla on minulle tarjota sitä jakamattakin.

Hiukan syvälliseksi meni tällä kertaa, mutta pähkinänkuoressa halusin vain sanoa, että eilen Venetsia näytti minulle kauneimman puolensa ja toivon, että jokainen sinne joskus matkustava saisi sen sellaisena nähdä ja kokea. Tänään ohjelmassa on ollut harjoittelua aika lailla aamusta iltaan – välissä tietenkin italiaista kahvia ja prosciutto voileipiä napostellen. Seuraavaksi illalliselle!

// Yesterday I had one of the most wonderful days I’ve had in a long, long time. Even though my flight here had slight complications and my luggage never made it, I couldn’t have asked for more. I’ve been to Venice once before, and my memories mostly concern bad air and too many people. This time it surprised me – big time – and exceeded all my expectations with its freshness, peacefulness and beauty.

I realise this time I was incredibly lucky when it comes to the weather and amount of tourists. Somehow I managed to avoid the biggest crowds and got to enjoy the quiet city all by myself. It’s been a few years since I travelled alone and I really hadn’t even realised how much I’d missed it!

Just last week I spoke with a friend about how important it is to learn to enjoy your own company and to be happy all by yourself. Even though I’ve been blessed with so many wonderful and close friends, I was a lot more lonely back in the day and looking back I’m super grateful for learning to enjoy and do things alone. I believe enjoying being by myself has been the key to many of my long and long-distance friendships as well as to a happy, lasting and balanced long-distance relationship. In a weird way it’s actually somehow empowering to know that I’ll always be fine all by myself and that I’ll always be able to enjoy all the great things life has to offer – even when there’s no one to share them with.

Dived straight into the deep end this time, but what I really just wanted to say was that yesterday Venice showed me it’s most charming side and that I sincerely hope that everyone who ever travels there gets to see it and experience it the way I did. Today it’s been all about practicing from dawn ’til dusk – with some occasional Italian coffee and prosciutto sandwich breaks, of course. Next up dinner!