Lapsesta asti olen viihtynyt luonnossa. Vaikka pukeutumistyyliltäni ehkä olenkin ennen kaikea kaupunkilainen, on osa minusta silti kunnon luonnonlapsi – harva asia voittaa pitkää kävelyä metsässä, aikaa meren rannalla ja olemista keskellä lähestulkoon ei mitään. Mitä enemmmän matkustan, mitä hektisemmäksi elämä tulee ja mitä harvemmin pääsen luontoon, sitä enemmän sen suomasta rauhasta ja hiljaisuudesta nautin. Ilokseni voinkin todeta pääseväni jo vajaan kahden viikon päästä rauhan tyyssijaan mökillemme Suomen saaristoon.

Viihdyttyämme Lontoon suurkaupungin sykkeessä viikkotolkulla päätimme viime viikonloppuna, että oli aika tehdä päiväretki luonnon helmaan. Pitkien kävely- ja päiväretkein tekeminen on alusta asti ollut meille parasta mahdollista yhteisen ajan viettämistä ja tällä kertaa iskimme todelliseen kultasuoneen, mitä määränpäähämme tuli. Olen kerta toisensa jälkeen kuullut hyvää Doverin kuuluisista valkoisista jyrkänteistä, ja ne todella osoittautuivat maineensa arvoisiksi.

En todella muista, milloin viimeksi olisin näin päätäpahkaa rakastunut johonkin paikkaan kuin mitä näihin jyrkänteihin rakastuin. Ehkä syy oli siinä, etten ole päässyt luontoon niin pitkään aikaan, siinä, että olen jo pitempään kaivannut mahdollisuutta paeta kaupungin paikoitellen todella huonoa ilmanlaatua ja jatkuvaa melua, tai ihan vaan siinä, että paikka oli niin hurmaavan kaunis. Oli ihanaa nauttia merituulesta hiuksissani, kilometrikaupalla kävelemisestä, polttavasta, mutta tuulen viilentämästä auringonpaisteesta ja ihan vaan siitä, että kaupunki oli niin kaukana. Näkymät olivat henkeäsalpaavia.

Joten, jos mitään olen koskaan lämpimästi suositellut, tätä suosittelen vielä sitäkin lämpimämmin. Jos koskaan saatte mahdollisuutta vierailla Doverin valkoisilla jyrkänteillä, menkää! Varustautukaa kävelemään paljon (hyvät kengät jalkaan, siis!), pukeutukaa riittävän lämpimästi merituulen varalta ja valmistautukaa näkemään maailman kauneimpia maisemia.

asdsa

// A thing that a lot of people maybe don’t know about me is that I’m very much of a nature person. Despite being something of a city girl with my high heels, purses and dresses, I’ve always enjoyed a good walk in the forest, spending time by the sea and being in the middle of nothing. The more I travel, the busier life gets and the fewer the occasions are that I actually get the opportunity to do these things, the more I enjoy them. Lucky enough for me, in just a week or so I’ll be back in my safe haven at our cottage in the Finnish archipelago.

After weeks in the hectic pulse of London we decided it was time for a day trip. Making day trips and doing long walks in the nature has been one of our favourite things to do together ever since the beginning and this time we truly found the perfect destination. I had repeatedly heard good things about the famous White Cliffs of Dover and they proved themselves to be true to every single good word.

I’ve rarely fallen in love with a place in the way that I fell in love with these cliffs. Maybe it’s just the fact that I haven’t been in the nature for such a long time, maybe it’s my longing for sometimes escaping the bad air quality and constant noise of the city or just the fact that this place was so beautiful. Feeling the sea breeze in my hair, walking, walking and walking, having the sun burn our shoulders and enjoying being so far from the city was amazing. The views were truly astonishing and caught myself catching my breath time after time.

So, if I ever recommended anything, this would be it; If you get the chance, do visit these cliffs. Be prepared to walk a lot (aka wear good shoes), wear enough clothes to cover up from the sea wind and be prepared to enjoy some of the most beautiful views you’ve ever seen.