Ihanaa, ihanaa syntymäpäivää – minulle! Syntymäpäivinä olen aina nauttinut tietystä aikakauden päättymisen tunteesta. Synttärit osuvat sopivasti keskelle kesää kohtaan, jolloin kulunut työ-/kouluvuosi on saatu päätökseen ja uutta odotetaan alkavaksi. Ajankohta on täydellinen pienelle reflektoinnille! Millainen kulunut vuosi oli? Saavutinko asettamiani tavoitteita? Olenko tyytyväinen siihen, missä olen tällä hetkellä elämässäni?

Vuoteni 23-vuotiaana oli kaikin puolin hyvä. Saavutin monia isoja ja pieniä tavoitteita, joista ehkä tärkeimpänä pidän sitä, että sain vihdoin toteuttaa unelmani Tchaikovskyn viulukonserton esittämisestä sinfoniaorkesterin solistina. Siitä olen unelmoinut lapsesta saakka ja se on ollut yksi niistä asioista, joita todella olen halunnut elämässäni kokea ainakin kerran.

Toinen asia, jonka saavuttamista pidin tänä vuonna erityisen tärkeänä oli tietynlaisen mielenrauhan löytäminen. Olen vuosikaudet kamppaillut kahden hyvin erilaisen alan valitsemisen välillä ja painiskelut aikaa vastaan opintojeni suhteen. Tänä vuonna sain varmuuden siitä, mitä aion tavoitella tulevat vuodet ja suunnitelmastani muodostui vihdoin selkeä, realistinen ja toteutettavissa oleva. Kaiken kaikkiaan olen onnellisempi ja paremmin tasapainossa nyt, kun tiedän mitä tuleman pitää ja työskentelen paljon tehokkaammin, kun tiedän mitä tavoittelen. Tehtävää ja saavutettavaa on paljon, mutta eiköhän se siitä – askel kerrallaan.

Kolmas asia, josta olen erityisen kiitollinen tänään on se, miten ihania ihmisiä minulla on ympärilläni. Kaikki on hyvin perheeni kanssa, ihania ystäviä on sekä lähellä että kaukaa, ja parisuhteeni tekee minut onnellisemmaksi kuin edes osasin kuvitella olevan mahdollista. Vaikka asioiden tavoitteleminen ja saavuttaminen on elämässäni usein melko korkealla tärkeysjärjestyksessä, olen oppinut arvostamaan läheisiäni kuluneen vuoden aikana ihan uudella tavalla. Asioiden saavuttaminen on ihanaa, mutta loppujen lopuksi aika merkityksetöntä, jos iloa ei voi kenenkään kanssa jakaa. Kuulostaa tosi kliseiseltä, mutta totta se on.

Ennen kuin lähden juhlistamaan, haluaisin tässä kohtaa ehkä vielä sanoa, että elämä ei todellakaan ole aina mennyt ihan niin kuin olisin sen toivonut menevän ja että olen kyseenalaistanut valintojani lukemattomia kertoja. Toivoisin olevani tässä kohtaa vuoden tai kaksi nuorempi, tai että voisin päästä tavoitteisiini hiukan todennäköistä nopeammin, mutta koska en näihin asioihin oikein voi vaikuttaa, olen ne sellaisinaan hyväksynyt. Kaikki on oikeasti tosi hyvin, elämässä on kaikki tällä hetkellä enemmän kuin kunnossa, ja tulevaisuudessa häämöttää kaikki ja todennäköisesti myös enemmän kuin mistä edes osaan unelmoida.

Joka tapauksessa, onnellisen 23. vuoden jälkeen olen valmiina uusiin tuuliin! Tavoitteena on tehdä 24. vuodestani elämäni menestyksekkäin ja pitää yksityiselämä yhtä tasapainoisen onnellisena kuin mitä se tällä hetkellä on. Peukut pystyyn sille siis! Ihan ensimmäiseksi suuntaan kuitenkin nautiskelemaan mansikkakakusta ja skumpasta!

asdas

// Happy 24th birthday to me! On birthdays I’ve always liked to stop for a moment to think a bit about how the past year has been, whether or not I reached my goals and whether or not I’m happy with the way things are going. Today, I must say, I’m very happy.

23 was a truly good year for me. I reached many goals, both very big and very small – the most notable and special one for me personally being that I finally fulfilled my dream of playing Tchaikovsky Violin Concerto as the soloist of a symphony orchestra. This is something I’d been dreaming of ever since I was a child, and something I had at some point already slightly given up on. If there ever was a thing on my bucket list that I really wanted to reach, this was one of them and I’m so grateful for having gotten there.

Another important goal reached this year was that I, for the first time in my life, got a relatively clear vision of where I’m going. After struggling for years (and I mean this in the truest meaning of both struggling and years) between two worlds and fighting against time, I know what I want and what I’ll be aiming at for the remains of my 20’s. Finally having a realistic and solid plan is a great feeling for me. There’s a lot to reach and a lot to be done, but knowing it’s all there within my reach is very satisfying.

The third thing that means a lot to me after this year, is that as I’m starting a new year as a 24-year-old I’m in a great place in my personal life. I’m close with my family, I have amazing friends near and far and I’m in a relationship that makes me so thoroughly happy I didn’t even think it was possible. I love working for my goals and achieving things, but lately I’ve come to realize all that is so much easier and feels so much better when there are people around you rooting for you, supporting you and sharing your joy when you finally reach the stuff you always dreamt of. Sounds clichee, but is also very true.

At this point I think it’s fair to point out life hasn’t always gone the way that I thought I wanted it to go and that I’ve been questioning the path I’m on countless times. At the moment I wish I could be a year or two younger and have all of this, or that I could get everything I want faster than I most likely will, but since these are things I won’t be able to change I’ve somehow found peace with it. Life is good, I have everything and more of what I need and I’m on a path towards all the things and probably more that I’ve ever dreamt of.

Anyway, after a great year I’m ready to continue! I will strive to make my 24th year alive the most successful one so far careerwise and hope to keep my personal life as great as it is. Cheers to that! Now I’m off for some strawberry cake and sparkling wine!