ON SUPERFICIALITY

Olen jo jonkin aikaa halunnut kirjoittaa tästä aiheesta, mutta siihen tarttuminen on aina tuntunut hiukan hankalalta. Toisaalta en halua tämän kuulostavan puolustuspuheelta, ja toisaalta tiedän, että maailmassa on tuhat tärkeämpää asiaa, joita voisin käsitellä, mutta ajattelin, että tästä on nyt kuitenkin hyvä aloittaa. Aiheena tämä on mielestäni monella tapaa ajankohtainen, ja koen jossain määrin henkilökohtaisesti tärkeäksi tuoda esille oman näkökulmani.

Useimmiten viis veisaan siitä, mitä muut minusta ajattelevat, mutta yksi ainoista adjektiiveista, joita minun on todella, todella vaikea sietää, kun se yhdistetään minuun on “pinnallinen”. Pinnallisuus käsitteenä on kautta aikain ollut mielestäni ärsyttävä. Toisen haukkuminen tai kutsuminen pinnalliseksi tuntuu mitätöivän kaiken sen muun mielenkiintoisen, mitä suurimmassa osassa meistä on. Tiedän poikkeavani monesta joukosta pukeutumiseni suhteen, eikä se minua haittaa, koska olen omaan tyyliini tosi tyytyväinen ja koen tyylini olevan pitkälti juuri sellainen kuin haluan. Välillä kuitenkin häiritsee se, että ihmiset tuntuvat olettavat, että käyttäisin tuntikaupalla aikaa meikkaamiseen, hiusten laittamiseen, shoppailuun ja muihin pelkästään ulkonäkökeskeisiin asioihin. Haluaisinkin ehkä tässä ottaa kantaa siihen, miksi mahdollinen olettamus pinnallisuudestani on täysin väärä.

Laitetaanpa siis faktat pöytään. Pidän kauniista vaatteista, koen olevani parhaimmillani silloin, kun tunnen itseni nätiksi, nautin muotiblogin kirjoittamisesta ja käytän ilomielin päivittäin 15-25 minuuttia vaatteisiin, meikkaamiseen ja hiuksien laittamiseen. Samalla luen kuitenkin huomattavia määriä kaunokirjallisuutta, teen enemmän töitä tavoitteideni eteen kuin lähes kukaan tuntemani ihminen, haaveilen saavuttavani ja todennäköisesti tulen saavuttamaan kahdet maisterin paperit ennen kolmekymppisiäni, puhun sujuvasti useita kieliä, seuraan uutisia, olen loputtoman kiinnostunut historiasta ja pohdin usein sitä, mikä elämän merkitys on. Elämässäni haluaisin saada aikaan mahdollisimman paljon hyvää.

En todellakaan väitä, että kaiken tämän vastakohta edustaisi kaikkea pinnallista tai että kaikki tämä tekisi kenestäkään täysin epä-pinnallista, mutta haluaisin tuoda esille näkökulman siitä, että elämä on niin täynnä kaikkea muuta kuin pintaa. Some antaa todella pinnallisen kuvan monesta, ja siltikin se suurimmalle osalle vain tapa jakaa kaikkia niitä kauniita asioita, joita elämä ja maailma oikeasti on pullollaan. Some ei monenkaan kohdalla kerro pintaraapaisua enempää, ja haluaisinkin muistuttaa, ettei sen perusteella kannattaisi tuomita suuntaan eikä toiseen. Parhaiten toiseen tutustuu keskustelemalla, ja ennen toisen tuomitsemista, suosittelisin itse kutakin antamaan muille mahdollisuuden. Voinkin ainakin itse rehellisesti sanoa, etten toistaiseksi ole tavannut yhtäkään ihmistä, jonka voisin väittää olevan puhtaasti pinnallinen sen jälkeen, kun olen hänen kanssaan kahden kesken keskustellut.

Jos joku nyt kuitenkin pitää leimata pinnalliseksi, väittäisin, että pinnallinen ihminen on sellainen, jolle ainoa merkittävä asia elämässä on ulkonäkö ja/tai joka tuomitsee muita ihmisiä sen perusteella. Väittäisin siis, että jokainen, joka tuomitsee jonkun toisen pinnalliseksi, on usein monta kertaa pinnallisempi kuin se henkilö, jota pinnalliseksi haukutaan. Kun määrittelee toisen pinnalliseksi, syntyy jossain määrin kiusallinen ristiriita, sillä toisen pinnallisuuden olettaminen on itsessään melko pinnallista.

Myönnän tähän väliin myös ilomielin, että on jossain määrin ironista kirjoittaa postaus pinnallisuudesta ja liittää mukaan kuvia omasta naamastaan. Tämä on kuitenkin pohjimmiltaan muotiblogi ja koska tähän hätään en muita kuvia löytänyt, mennään nyt tutulla ja turvallisella linjalla. Muita syitä sille, että blogi keskittyy lähinnä omien kuvieni ympärille ovat se, että teemana on muoti, ja vaateiden esittely luonnistuu helpoiten kun ne ovat päälläni, se, että pelkkä luontokuvaus ei minua kummemmin kiinnosta (enkä ole siinä kovinkaan hyvä) ja se, että haluan lähtökohtaisesti tuottaa blogini valokuvat itse. Blogini on varmastikin jossain määrin pinnallinen, mutta koska elämässäni on niin paljon muuta syvällistä ja vakavaa, pidän tätä hömppää lähinnä erittäin hyvänä ja terveellisenä vastapainona.

Lopuksi haluaisin siis sanoa, että annetaan kaikkien kukkien kukkia, ja ainakin yritetään antaa kaikille mahdollisuus. Moni ehkä haluaa kaikkien ympärillä olevien ihmisten näyttävän samanlaiselta, mutta ainakin itse olen kokenut ihanana asiana sen, että minulla on niin monenlaisia, erilaisia ja erinäköisiä ystäviä. Miten te koette pinnallisuuden käsitteen? Oletteko samaa mieltä kanssani, vai meneekö meillä sukset ihan ristiin?

asda

// I’ve been wanting to write about this subject for a long time, but it has always felt a bit tricky. On one side I don’t want this to sound defensive, and on the other one I also know there are thousands of more important topics to discuss. However, I felt that this would be a good topic to start with. I find this to be quite a current subject and also feel it’s for me personally important to bring up my point of view.

Most of the time I couldn’t care less of what other people think of me, but one of the adjectives I have a very, very hard time with when it’s used in connection to me is “superficial”. Superficiality as a concept has in general always annoyed me. Calling someone superficial often seems to invalidate all the other interesting things that person might be. I know I stick out of many groups due to the way I dress and it doesn’t really bother me, since I’m very happy with my style and feel more comfortable in it than I ever have before. However, sometimes I’m bothered by the feeling that some people seem to assume that I spend hours on my makeup, hair, shopping and other completely vain things. This is not true.

So let’s state some facts. I can gladly admit that I like beautiful clothes, think I’m at my best when I feel pretty, enjoy writing a fashion related blog and spend 15-25 minutes every day doing my hair, makeup and choosing my clothes. However, simultaneously I also read notable amounts of literature, work harder and more consistently for my goals than almost anyone else I know, dream of having and most likely will have two masters by the age of thirty, speak three languages fluently, frequently follow the news, am endlessly interested in history and regularly think about what the purpose of life might be. My goal in life is to be able to do as much good as possible.

I absolutely don’t say that the complete opposite of all this would be in any way superficial, or that these things would make me completely un-superficial, but would simply like to point out that life is so much more than what you see. Social media gives a very superficial picture of many people, and still it’s for most of us just a place to share all the beautiful things that their lives and the world is so full of. Social media mostly doesn’t tell you more than a scratch, and I’d like to remind everyone not to judge others based on it. You get to know others only by giving them the chance to talk and discuss, and before judging anyone, I’d warmly recommend giving the person a chance. I personally believe I can genuinely say that I have never met a person that I could consider purely superficial after having a real conversation with them.

Anyway, if we really want to call someone superficial I’d like to claim that a superficial person is someone, to whom the only meaningful thing in life is looks and/or who judges other people by it. I’d in particular like to claim that anyone who judges another person to be superficial based on their looks, is ten times more superficial than the person they judge. There’s an awkward controversy in assuming someone’s superficial based on only looks; being that the assumption itself is very superficial.

Also, yes – I’ll gladly admit, that it is somewhat ironic to write a post on superficiality and add pictures of my own face along with it. However, this is first and foremost a fashion blog, and for this occasion these were the best pictures I could find. Other reasons for that my blog is mostly focused around pictures of myself is that the theme is fashion and the easiest way to show clothes is when I’m wearing them, that I’m not particularly interested in taking pictures of the nature or other not alive things (and that I’m not particularly good at that either) and that I mostly want to produce the photos for this blog by myself. My blog is for sure to some extent superficial, but since my life is quite full with meaningful and serious things, I think doing something like this is only a good and healthy counterweight.

Finally I’d like to suggest we let all flowers flourish and try to give everyone a chance, regardless how they look. Many of us might have an opinion of how people should or should not look, but at least I’ve found it to be a very valuable thing to have many different kinds and different looking people in my life. How do you experience the concept of superficiality? Do you agree with me, or are you of a completely opposing opinion?