Edellisestä viikkokatsauksesta on kulunut jo aikaa, ja ajattelin taas vaihtelun vuoksi jakaa kanssanne muutamia kohokohtia puhelimeni kamera-rullalta. Elämä on aika harjoittelupainoitteista tällä hetkellä eikä mitään kovin kiinnostavaa kerrottavaa oikein ole, mutta tässä kuitenkin muutamia asioita, jotka ovat saaneet minut viime viikkoina hymyilemään.

// It’s been a while since my last Weekly Snapshots-post, and so I thought it could be fun to share with you some snaps from my phone’s camera roll. Life has been a lot about practicing lately and there aren’t that many interesting things to share, but anyway here are some things that have gotten me smiling lately.

Lopetin hiusten päivittäisen kihartamisen kesällä enkä ole pitkiin aikoihin kihartanut hiuksia ennen viime viikkoa. Kyllä ne vaan asettuvat niin paljon kauniimmin kiharrettuna, vai mitä?

// I used to curl my hair daily, but let my hair rest during the summer and curled my hair for the first time in a long time last week. The curls do make the hair settle a bit nicer, don’t they?

Ensilumi ❤ Riippumatta siitä, miten märkä tai loskainen se on, ilahduttaa se joka ikinen vuosi aina yhtä paljon. En malta odottaa, että pysyvä lumipeite palaa taas Helsinkiin!

// First snow fell! No matter how wet or rainy it is the first time, I love it from the bottom of my heart every single year.

Viime viikonloppuna juhlittiin Halloweenia naamiaisten merkeissä ja päätin juhlia diskopallona. Olen odottanut täydellistä tilaisuutta pukeutua Asokselta löytyneeseen paljettihameeseen jo kuukausikaupalla, ja vihdoin se tuli! Asuun yhdistin vielä Juhlamaailmasta löytyneen discopallo-teemaisen tukkapannan, ja vaikka se hajosi jo ennen juhliin lähtöä olin asuun siitä huolimatta melko tyytyväinen 😀

// Last weekend we celeberated Halloween with a masquerade and I decided to dress up as something of a disco ball. I’ve been looking for the perfect chance to wear this sequined beauty for a long time and loved every moment of wearing it. Paired with a disco ball-headband it was quite a fun look (although the headband broke down before I even left home). Nevertheless, was a fun night!

Orkesterien pukukoodi on 95 % ajasta kokomusta, mutta oopperalla on tämänkertaisessa projektissa toivottu valkoista yläosaa ja mustaa alaosaa – ja sehän sopii! Kivan keikan kunniaksi päätin vihdoin ostaa uudet pukuhousut ja siistin valkoisen paidan Gina Tricolta. Uusien esiintymishousujen hankinta taisi olla jo ihan paikallaan, sillä vanhojen housujen vetskari on ollut rikki jo lähes vuoden verran, ja olen sulkenut ne hakaneuloin ehkä jo hiukan liian usein. Valkoinen paita puolestaan on ollut menestys – en ole eläessäni saanut yhdestäkään vaatteesta niin paljon kehuja kuin tästä paidasta! Lisää kuvia tulossa myöhemmässä postauksessa.

// Usually orchestra dress codes are all black, but at the opera it has been changed for this project into a white top and black bottom. In honor of the occasion (and because the zipper in my previous concert pants broke a year ago and I’ve been using safety pins to keep them closed a bit too often…) I decided to splurge on a pair of new suit pants and a new white shirt from Gina Tricot . Both have been a success, and I don’t think I’ve ever received this many compliments for any piece of clothing ever as I have for this shirt – I’ll share more pics in a later post!

Kun kaikki tuntuu raskaalta, yritän muistaa nauttia elämän pienistä iloista. Yksi tällaisista piristyksistä löytyy kotikorttelin leipomosta, jota olen hyödyntänyt ihan liian harvoin! Leivät ovat taivaallisia, kuten myös suurin osa leivoksista.

// When life gets heavy I try to remind myself to enjoy the small things in life. One such thing is the bakery downstairs that I make use of way too rarely! The breads are amazing, as are most of their pastries.

Tuoreen leivän ja herkullisten leivonnaisten lisäksi harva asia saa minut yhtä helposti hymyilemään kuin kaunis kukkakimppu. Tulppaanikausi on jälleen täällä, ja vaikka ne ovatkin melko kalliita Suomessa (esimerkiksi verrattuna Hollannin ihanan edullisiin hintoihin), olen vakaasti sitä mieltä, että ne ovat joka sentin arvoisia. Rakastan etenkin kaksivärisiä tulppaaneja – jotenkin ne tuntuvat kukkivan runsaampina kuin yksiväriset.

// Besides pastries nothing make gets me smiling as easily and frequently as a nice bouquet of flowers. Tulip season is finally here again and although they are relatively expensive in Finland (when compared to for instance the Dutch tulip prices…) I truly feel they are worth every penny. I in particular love two coloured tulip, they seem to blossom more voluminously than the ordinary ones.

Hiukan takkuisesta tukasta, isosta huivista ja kuumasta kupista kahvia – näistä on pitkien harjoittelupäivien must have-lista tehty. Parhaimmillaan jalassa on villasukat ja pöydällä vähän lakritsaa. Näiden avulla jaksaa painaa vähän pidempiäkin päiviä!

// Messy hair, a big scarf and a big cup of coffee – these seem to be my must haves for practicing days. Add a pair of woolen socks and some liquorice and you might have an idea of how I manage to enjoy the long days of lonely practicing.

En voi ymmärtää, että on jo melkein joulukuu! Joulukuuset tuntuvat ehkä hiukan aikaisilta, mutta on se myönnettävä, etten muista mikä olisi viimeksi saanut minut repeämään niin spontaanin leveään hymyyn kuin kotipihalle ilmestynyt kaunis joulukuusi. Valoisa kuva ei tee kuuselle minkäänlaista oikeutta: pimeässä valot loistavat niin kauniisti, että kyyneleet melkein nousevat silmiin.

// I feel like it’s super early, but I can’t remember when I last bursted out in such a spontanious smile as when I spotted this Christmas tree in our garden. The light in this picture makes no justice; in the dark the lights are so beautiful it gets me almost teary eyed.

Ilman pimeää ei ole myöskään valoa, niin se kai vain on. Pimeä kausi on koti-Suomessa pitkä, mutta jollain tapaa pimeys tuntuu kotoisalta. Ikkunoissa siintävät valot tuntuvat aina yhtä lämpimiltä.

// Without the darkness we’ll never see the light they say, and in some ways I guess it’s true. The dark season is long in Finland, but in a way I almost seem to enjoy it. The darkness is somehow soft, comforting and embracing, and I love how warm and cosy it makes all the lights look.