WEEK 13

Jälleen kerran aika katsahtaa takaisin kuluneeseen viikkoon! Mitään erityisen kiinnostavaa tai erityistä ei luonnollisestikaan koronan takia tapahtunut, mutta viikko oli siitä huolimatta oikein mukava. Mitä kaikkea siis tapahtuikaan? Tällä kertaa päätin aloittaa viime sunnuntaista siitä syystä, että a) mitään kovin kiinnostavaa täällä ei tapahdu, b) viime sunnuntai oli kiva päivä ja c) en vielä ehtinyt jakaa viime sunnuntaisia kuvia täällä ja parempi nyt kuin ei koskaan 😀

Woop, time to look back at the week that passed! It wasn’t too special nor too interesting, but a relatively good week nevertheless. So what went on? Unlike usually I decided to start my recap from last Sunday, since a) not too much happens here, b) it was it was a nice day and c) I didn’t share the photos about it yet 😀

Rento sunnuntai-asuni, haha. Viime sunnuntai kului lähinnä kotona valokuvaillen, harjoitellen ja gradua kirjoitellen. En ole koskaan erityisemmin viihtynyt lökäreissä tai muista kotivaatteista, joten viime sunnuntaina hengailin Zaran lempparivillatakissa, paljettihameessa ja tohveleissa. Ei ehkä kuvittelisi, mutta asu oli yllättävän mukava 😀

My casual-not-so-casual gear for a Sunday that was spent at home mostly shooting new photos to share here, practicing and trying to force myself to write my thesis. I’ve never been much for casual clothes, and was therefore chilling around in my fluffy Zara cardigan, a sequinned skirt and slippers. You wouldn’t think so, but it was surprisingly comfortable 😀

Olemme pitäneet muutamia leffailtoja siskoni kanssa ja samalla olen vihdoin löytänyt silittämisen ilon. Rakastan kauniita vaatteita, mutta olen sitäkin huompi pitämään niistä huolta. Olen yrittänyt ja yrittänyt innostua silittämisestä, mutta siitä huolimatta aina inhonnut sitä. Ehkä ratkaisu on siis joko silittää telkkaria katsellessa tai ihan vaan luovuttaa ja ostaa höyrytin 😀

We’ve had a couple of movie nights with my sister and simultaneously I’ve finally discovered the joys of ironing. I might love nice clothes, but at the same time I’m miserable at taking care of them. I’ve tried to learn to like it, and hope that maybe ironing by the tv will finally be my thing… or not. Probably should just finally give in and buy a steamer.

Tämäkin asu on tulossa tänne blogin puolelle jossain vaiheessa! Kuvaamisen keskellä ihana Stella kilautti ja sovimme illemmalle videopuhelu-treffit, jotka olivatkin yksi viikonlopun kohokohdista!

Another look that will come up here! Mid-shooting sweetest Stella called and we agreed on a late night FaceTime-date, which was one of the highlights of the weekend!

Ykkösseurani näinä korona-aikoina. Postaus sisaruudesta ja yhdessä asumisesta on tulossa, mutta tässä välissä voin jo todeta yhdessä asumisen olleen niin paljon hauskempaa kuin olisin voinut edes kuvitella.

My best bud in these quarantine times. A post on sisterhood and living together is coming later, but in general I must say it’s been so much more fun than I ever could’ve imagined.

Tyylikäs pikkusiskoni. Tyylillisesti siskoni on minua huomattavan paljon maanläheisempi ja rennompi, ja onnistuu myös kerta toisensa jälkeen yllättämään ja inspiroimaan rohkeilla ja trendikkäillä vaatevalinnoillaan. Postaus siskostani ja hänen tyylistään tulossa myöhemmin tällä viikolla!

Miss ever-so-chic. Stylewise and probably in many other ways my sister is more down-to-earth and classic, but also frequently manages to inspire me with her more trendy fashion choices. A post on my sister and her style coming up later this week!

Pikkusiskoni hääräilee yleensä kameran toisella puolella ja mahdollistaa siten blogin ylläpitämisen! Olen siitä superkiitollinen!

My sister is the one who’s usually working behind the camera and making it possible for me to write this blog – and I’m so grateful for it!

Vaikka korona luokin varjoa jokaiselle päivälle tällä hetkellä, sää on sentään suosinut meitä aivan odottamattomalla tavalla. Aurinko on hellinyt päivä toisensa jälkeen, ja kevät alkaa vihdoin häämöttää!

Despite the virus darkening our days the weather has been serving it’s best. It’s been sunny and so, so beautiful almost every day! Spring is truly coming!

Valokuvaajani hyppäsi vihdoin linssin eteen! Näitä kuvia on tulossa pian tännekin… 🙂

The photographer hopped in front of the camera! Coming up soon… 🙂

Maanantain alotin aamutreeneillä. Huolella harjoitteleminen on tuntunut haasteelliselta, koska viulutunnit on pidetty etänä ja enemmän tai vähemmän kaikki soittoon liittyvät tavoitteet peruuntuivat kevään osalta. Toisaalta rennompi harjoittelu on tuntunut ihan kivalta ja on ollut kiva ihan vaan harjoitella omaksi ilokseen. Pidemmän päälle uskon tämän tauon tekevän ennen kaikkea hyvää.

I started my Monday with a good morning practice session. It’s been something of a challenge to keep on going as usual as we only have distance lessons and more or less all my playing related goals were erased for the entire spring. However, at the same time taking it a bit easier has been nice and I’ve enjoyed just playing for the sake of it. In the long run, I’m pretty sure this will be good for me.

Pyrin edelleen pukeutumaan kunnolla päivittäin – ennen kaikkea koska olen lähtenyt lastenvahtimaan päivittäin, mutta myös ihan vaan siksi, että pääsen sen avulla vauhtiin. Pukeutuminen auttaa tuntemaan, että homma on hanskassa.

Still getting dressed every day – mostly for the babysitting, but also partially just for the sake of it. Really just need the feeling of getting up and having it all together.

Olen kävellyt keskusten poikki muutamaan otteeseen kuluneena viikkona ja tuntuu niin oudolta nähdä se enemmän tai vähemmän tyhjillään. En malta odottaa, että kaikki tämä on ohi ja pääsen istumaan alas ihmisiä täynnä olevaan kahvilaan, ravintolaan tai baariin. Saatan satunnaisesti nauttia kotona oleskelusta, mutta rajansa kaikella. Nyt odotan ennen kaikkea kaikkia niitä juhlia, jotka järjestetään tämän jälkeen 😀

I’ve walked through the city center a couple of times this week and it feels so strange to see it more or less completely abandoned. I look so much forward for all of this to be over and can’t wait to sit down in a cafeteria or a bar and just to be surrounded by people. I might occasionally be slightly introverted, but even I’ve had enough of this. Can’t wait for the party when this is over 😀

Keskustan hiljaisuus on hämmentävä, mutta samalla on ollut ihanaa ihastella Helsingin keskustan arkkitehtuuria ilman sitä yleensä ympäröivää ruuhkaa.

The silence of the streets might feel slightly disturbing, but at the same time it makes me appreciate the architecture so much more.

Tällä viikolla pääsin vihdoin luovuttamaan verta! Olen yrittänyt luovuttaa jo kahdesti aiemmin, mutta ensimmäisellä kerralla olin liian kevyt ja toisella kerralla olin matkustanut virus-alueella kuukautta aikaisemmin enkä siksi sopinut luovuttajaksi. Verenluovutus tuntuu helpolta tavalta tehdä hyvää, ja koska olen perusterve enkä ole koskaan hetkahtanut rokotuksista tai neuloista enkä oikeastaan mistään lääkkeistä tms, olen aina ajatellut olevani hyvä luovuttaja. Arveluni osuivat oikeaan ja kaikki meni tosi hyvin: hoitajat tuntuivat hiukan huolehtivan siitä, että olen niin pienikokoinen, mutta turhaan. Kokemus oli monella tapaa miellyttävä, lähdin kotiin hymyssä suin ja voin vain suositella samaa kaikille muille!

This week I finally managed to donate blood! I’ve been trying twice before, but was first rejected due to being slightly underweight (you have to weight at least 50) and for the second time for having been in a virus area a month earlier. I feel it’s such an easy way to help, and knowing I’m healthy and not too sensitive for needles or changes in my body, I always thought I’d be a good donor. Turns out it was true: the nurses were a bit worried about me being so tiny but turns out I was more than fine and will definitely do it again. I had the most pleasant experience and can only recommend doing the same for every one else!

Olen työskennellyt enemmän tai vähemmän täysipäiväisenä lastenhoitajana kuluneina viikkoina. Olin saanut ihanan paljon kivoja, motivoivia ja inspiroivia soittokeikkoja keväälle, ja kun kaikki peruuntui päätin tarttua tilaisuuteen ja noiden keikkojen sijaan työskennellä niin paljon kuin vain mahdollista lastenhoitajana. Tilanne on tosi outo ihan kaikille, mutta siitä huolimatta olen pyrkinyt ottamaan siitä kaiken ilon irti! Yksi lasten kanssa työskentelemisen parhaista puolista on se, että saan viettää niin paljon aikaa ulkona…

I’ve been working as more or less a full time babysitter during the past weeks. I had a well employed spring coming up and as everything was cancelled I decided to grab the opportunity and work as much as possible in the family I’ve worked with earlier. This is such a weird situation for everyone, but nevertheless I’ve had a lot of fun! One of the best sides of working with kids is getting to spend so much time outside…

… ja syödä säännöllisesti! Olen tainnut mainita asiasta aikaisemmin, mutta olen maailman laiskin mitä yksin syömiseen ja kokkaamiseen tulee. Lasten kanssa työskennellessä ja siskoni kanssa asuessa tulee kerrankin syötyä kunnolla, mistä olenkin tosi iloinen.

…and eating regularly! Think I’ve mentioned it earlier, but I suck at eating well just for myself. Having to feed two kids and also living with my foodie of a sister has finally forced me into something of a regular eating schedule which I’m very grateful for.

Ostin vuoden ensimmäisen tulppaanikimpun perjantaina! Kimppu oli ehkä yksi kauneimmista, mitä olen ikinä ostanut ja ne ovat jo nyt tuottaneet niin, niin paljon iloa. Pienikin vilkaisu saa minut hymyilemään.

I bought my first bunch of tulips this year for the weekend! They were some of the prettiest I might’ve ever bought, and it’s needless to say they bring me so, so much joy. Just seeing a peek of them makes me happy.

Minä ja tulppaanini, lol. Minä matkalla kävelylle kansallispuistoon ja tulppaanit ihan vaan hymyilyttämässä. Meidän piti tänä viikonloppuna lähteä mökille, mutta koska Uusimaa on suljettu, jouduimme jäämään tänne ja kehittelemään vaihtoehtoisia aktiviteetteja.

Me and my tulipseses, lol. Me on my way to a long walk in a nearby national park, the tulips just being there making me smile like a fool. We were supposed to leave for our cottage this weekend, but as our region was locked down due to the virus and we’re not allowed to travel outside of its boarders, we decided to find another way to go to the nature.

Kansallispuistoon meneminen oli yksi parhaista päätöksistä vähään aikaan. Teen tällä hetkellä taas vaihteeksi vähän liikaa töitä, ja harkitsin kotiin jäämistä ja gradun kirjoittamista kävelyn sijaan, mutta olen tosi iloinen, että siitä huolimatta lähdin mukaan. Suomen luonnolla on erityinen paikka sydämessäni ja saan siitä niin paljon rauhaa. Jollet ole vähään aikaan käynyt luonnossa, suosittelen sitä lämmöllä!

Going to the national park was one of the best things I’ve done in a while. I struggle with working a bit too much at the moment (for a change…), and was questioning whether I should’ve stayed home to work with my thesis instead of going for the walk, but am so happy I went. Finnish nature has such a special place in my heart and brings so much peace to me. If you haven’t done a walk in a while, I highly recommend it!

Leave a comment

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s