Olen kirjoitellut tätä postausta jo kuukausien ajan ja yrittänyt kuvitella, miltä elämä tulee näyttämään, kun vihdoin täytän 25. Olen odottanut vuoden päättymistä jo iät ja ajat, ja olen – uskomatonta, mutta totta – ihan valtavan kiitollinen siitä, että saan vihdoin viimein täyttää vuosia 😀

24 ei todella ollut minun vuoteni. En ole koskaan itkenyt yhtä paljon, pakottanut itseäni hymyilemään yhtä useasti ja välittänyt niin vähää asioista, jotka ennen olivat minulle tärkeämpiä kuin mikään muu. En ole koskaan ollut yhtä onneton, en ole ikinä ennen kyseenalaistanut elämän tarkoitusta samalla tapaa uraan liittymättömästä näkökulmasta. En ole koskaan yrittänyt hukuttautua työntekoon yhtä paljoa, enkä ole koskaan samalla tapaa toivonut, että voisin unohtaa kaiken menneen ja vain siirtyä elämässäni johonkin ihan uuteen ja tuntemattomaan. Vuoteni 24-vuotiaana oli ylivoimaisesti raskain vuosi tähänastisessa elämässäni ja toivon sydämeni pohjasta, etten joudu kohtaamaan samankaltaista pitkään aikaan, mieluiten enää ikinä.

Valehtelisin kuitenkin, jos väittäisin, että vuosi olisi ollut ihan läpeensä täyttä roskaa. Tänä vuonna opin itsestäni tosi paljon ja totesin olevani ihan käsittämättömättömän siunattu, mitä tulee perheeseen ja läheisiin ystäviin. Tämä vuosi opetti myös hyväksymään sen, etten voi aina päättää siitä, mitä elämässäni tapahtuu ja että joskus en voi muuta kuin vain hyväksyä tietyt asiat ja siirtyä elämässä eteenpäin. Kaiken kaikkiaan tänä vuonna tuntui siltä kuin 10 vuotta kestänyt luku elämässäni olisi tullut päätökseensä. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuntuu myös siltä, että olen oikeasti valmis astumaan kohti jotain ihan uutta ja tuntematonta.

Loppujen lopuksi tärkeintä tänä vuonna ja ehkä kuluneen 10 vuoden aikana kaiken kaikkiaan ovat olleet ystävät. Kymmenen vuotta sitten koin olevani tosi yksinäinen. Nykyään ympärilläni on ihan sairaan upeita ihmisiä, joita ihaillen ja joihin tiedän voivani luottaa niin ylä- kuin myös alamäissä. Etenkin kuluneena vuonna ystäväni ovat olleet tukenani niin monella tapaa, etten osaa edes sanoin kuvailla. Vaikka tämä vuosi noin periaatteessa oli aika ikävä alusta loppuun asti, ovat ystävät olleet harmaan vuoteni kultareunus. Jos olisin edes voinut kuvitella silloin 10 vuotta sitten, miten upeita ihmisiä ympärilläni on nykyään, olisin varmaan itkenyt ilosta. Itken kyllä melkein nytkin, haha.

Tämän vuoden päättyessä voin joka tapauksessa ilokseni sanoa, että nyt tuntuu jo aika hyvältä. Olen niin valmis kuin vain olla ja voi kaikelle sille, mitä seuraavat 10 vuotta tuovatkaan tullessaan. Vaikka tämä vuosi oli roskaa, alan vihdoin olla taas siinä pisteessä, jossa sydän aina välillä läikähtelee onnesta, hymyilen asioille ihan muuten vain ja perhoset lentelevät vatsanpohjassa pohtiessani, mitä kaikkea ihanaa tulevaisuus saattaakaan tuoda tullessaan. Vaikka se ehkä kliseiseltä kuulostaakin, nyt tuntuu siltä kuin olisin saanut elämäni kirjasarjan ensimmäisen osan päätökseen, ja alkamassa olisi toinen sitäkin jännittävämpi osa. Se on aika ihana tunne.

Lopuksi voin siis vain todeta, että hei ja tervemenoa 24. 25 puolestaan: olet rakkautta ensisilmäyksellä, enkä malta odottaa, että näen, mitä kaikkea ihanaa tuot mukanasi!

sdaads

Here comes the birthday post I had scribbled in honor of my very special 25th birthday yesterday. I didn’t have the time to post it on time, but better one day late than never, right?

I’ve been writing this post for many months already, trying to imagine what life is going to look like when I finally turn 25. I’ve never looked this much forward to a year coming to an end, and am oddly enough absolutely thrilled to finally turn one year older.

24 truly wasn’t my year. I’ve never cried as much, I’ve never had to force a smile as frequently, I’ve never cared less for things that used to be a matter of life and death to me. I’ve never been as unhappy, I’ve never questioned the point of life from a non-career-related angle before as often. I’ve never tried to drown myself in work as much, I’ve never wanted to erase old memories so badly. It was by far the hardest year I’ve gone through and I hope and pray I won’t have to take another one like this in a long, long time, and if possible, ever again.

But hey, it wasn’t all bad! This was also a year when I learnt a lot about myself, and when I realised how incredibly blessed I am when it comes to close friends and family. This year I became quite a bit more humble towards life – turns out I can’t decide how all things go and the best thing I can do is just accept some things and go on. This was a year when I, for the first time in my life, felt completely ready to step into something new and unknown.

Most importantly, however, this year, and maybe in a more general way the past 10 years, has been about friendships. Ten years ago the biggest thing I struggled with was the fact that I felt very lonely. Ten years later I have numerous people I can count on for better and for worse, and have discovered people stepping up for me in more ways than I could ever have imagined. Although this year had so, so many bad things in it my friends were the silver lining. That is a lining I would’ve been pretty damn grateful for 10 years ago, and needless to say am pretty damn grateful for today.

And in the end: I feel good, I feel fine and I am ready for whatever this next decade will bring into my life. This year was crap, but as it’s finally wrapping up I find myself smiling and my heart bubbling out of joy every once in a while. I’m also incredibly excited for the future. I feel as if I just finished the first volume of the book series of my life and am just about to pick up the second volume and open the first page. It might sound a bit naive, but whatever, that is precisely the feeling I have.

So, cheers to 24 and bye, I’m happy to never see you again! 25, however, you’re truly a love at first sight. I can’t wait what this year and the decade that now starts is going to bring along. I hope for success, love and peace. Cheers to that.