Pitkästä aikaa taas täällä! Kerron teille lisää kuulumisia niin pian kuin vain ehdin taas tänne kirjoittelemaan, mutta sitä ennen pikainen elämäpäivitys: soitin ensimmäisen kahdesta maisterikonsertistani viime perjantaina! En edes tiedä, mistä päästä lähtisin tätä kaikkea purkamaan! Olen saanut niin paljon rakkautta, kehuja, kukkia ja kaikkea kuluneen parin päivän aikana, että olen aika lailla sanaton.

Esitin Tchaikovskyn viulukonserton – yhden ehdottomista suosikkisävellyksistäni – orkesterin kanssa tunnelmallisessa Temppeliaukion kirkossa. Koen olleeni aivan käsittämättömän onnekas saadessani orkesterin koottua ja konsertin pidettyä pandemiasta huolimatta. Olisin ollut onneni kukkuloilla ihan tavallisessakin tilanteessa, mutta etenkin nyt en voi olla kiittämättä tähtiäni siitä, että kaikki järjestyi näin ihanasti. Konsertto on minulle valtavan rakas, ja olen kuunnellut sitä ihan pienestä pitäen. Sen soittaminen orkesterin kanssa on unelmien täyttymys joka ikinen kerta, ja ihan vain sen tekeminen saa minut huokailemaan onnesta.

Haluaisin sanoa ihan valtavan suuren kiitoksen ihan jokaiselle, joka oli osa tätä unohtumatonta iltaa. Jokainen, joka tuli hymyssä suin soittamaan kanssani, jokainen, joka tuli kuuntelemaan, ja joka ikinen, joka on jaksanut jälkikäteen tulla sanomaan, että istuivat yleisössä kyyneleet silmissään: kiitos! En ihan aidosti ja oikeasti osaa pukea sanoiksi, millaista kiitollisuutta tunnen tätä kaikkea kohtaan, ja tulen kantamaan näitä muistoja ja kaikkia loputtoman kauniita sanojanne kanssani ihan hamaan loppuun asti.

Lopuksi: tässä vielä muutamia kuvia ja nauhoitus viulukonserton viimeisestä osasta, jotta tekin, jotka ette päässeet perjantain konserttiin pääsette tunnelmoimaan. Olen harvoin täysin tyytyväinen mihinkään nauhoitukseen, mutta nyt päästiin kyllä aika lähelle. Nauhoituksesta puuttuu aina osa konsertissa aistittavasta energiasta, sydämestä ja sielusta, mutta toivon, että ne välittyvät teille edes jossain määrin myös tämän nauhoituksen kautta.

asdaad

Long time, no see! I’ll tell you more about life in general as soon as I have the time, but before that a quick update: I played the first of my two master’s concerts last Friday! I don’t even know where to begin! I’ve been showered with so much love, so endlessly many compliments and so much effort during the past few days, I don’t know what to say.

I performed Tchaikovsky Violin Concerto – one of my all time favourite compositions – with an orchestra in one of the most beautiful buildings in Helsinki. I feel incredibly lucky to have had the chance to gather an orchestra and to be able to pull the whole thing off despite the pandemic. I would obviously have been thrilled to do it even in ordinary circumstances, but now I’m truly counting my blessing and thanking my luck for being able to do it like this. The concerto is the one I love the most, and I’ve been listening to it ever since I was a child. Playing this piece with an orchestra is a dream come true every single time it happens, and being able to do even just that makes me catch my breath a bit.

To everyone who participated in this evening: thank you! Every single person who sat through the rehearsals with me and came to play with me, every single person who came to listen, every single person who came to tell me you sat with tears in yours eyes listening to the whole thing: thank you! There are no words to describe how endlessly grateful I am for so many people making an effort for me, and I will carry these memories and all of your beautiful words in my heart until the end of my time.

Finally, to give those of you who couldn’t join us this special evening an idea of what it was like, here are a few photos from the evening and a recording of the last movement. I’m rarely happy with a recording, but this is one that I am genuinely proud of. A recording doesn’t come even close to the real deal and always lacks part of the heart, soul and energy of a real performance, but I hope you still get even a partial picture of what the evening was like.