Vihdoin on aika kurkistaa viimeistä kertaa vuoteen 2020 – parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä! Joulu tuli ja meni, ja pääsin takaisin töihin oopperalle, mikä on pitänyt minut kiireisenä tähän asti, mutta nyt on aika pitää vähän lomaa. Nyt siis vuorossa lyhyt pohdinta siitä, mitä vuodesta 2020 jäi käteen, ennen kuin jaan kanssanne vielä viimeisen katsauksen taakse viime vuoteen puhelinkuvien muodossa seuraavassa postauksessa.

Tunnun sanovan näin vuosi toisensa jälkeen, mutta tänä vuonna keskityin – jälleen kerran – lähinnä töiden tekemiseen ja asioiden saavuttamiseen. Eniten iloitsen siitä, että sain vihdoin toteuttaa pitkäaikaisen unelmani ja aloitin oikeustieteiden opinnot. Olen niin kiitollinen siitä, miten kaikki järjestyi. Nautin opinnoista ihan yhtä paljon kuin ajattelin, ja olen tosi onnellinen siitä, että saan toteuttaa unelmiani ja suunnitelmiani aivan kuten ajattelinkin pandemiasta huolimatta.

Toinen valopilkku vuodessani oli Tchaikovskyn viulukonserton esittäminen orkesterin kanssa. Vaikka sain toteuttaa tavoitteeni ja unelmani konserton esittämisestä orkesterin kanssa jo vuonna 2019 Italiassa, olin kovasti toivonut saavani esittää konserton myös Suomessa. Olen niin kiitollinen siitä, että unelmani toteutui, että niin moni tuli soittamaan kanssani ja toisaalta myös kuuntelemaan, sekä siitä, että sain järjestää kunnollisen konsertin koronarajoituksista huolimatta. Ilta oli unohtumaton, ja muistelen sitä varmasti vielä kiikkustuolissakin.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä: muistelen lämmöllä kesällä järjestämiäni 25-vuotissyntymäpäiviäni. Oli ihanaa saada parhaat ystäväni kokoon yhden katon alle, ja se muistutti minua jälleen siitä, mitten onnekas olen ollut saadessani koottuani ympärilleni näinkin laajan piirin todella läheisiä ystäviä. En tule koskaan pitämään sitä itsestäänselvyytenä.

Mitä henkilökohtaiseen elämään tulee noin muuten, 2020 oli onneksi edes hiukan tasapainoisempi kuin 2019. Vuonna 2019 rakastin, nauroin, nautin ja olin onnellisempi kuin koskaan ennen, kunnes maailmani kääntyi ympäri silmänräpäyksessä ja yritin rämpiä loppuvuoden läpi keskellä surua, järkytystä ja kaikenlaisia muita aika ikäviä tunteita. Tavallaan 2020 tuntuu näin jälkikäteen katsottuna ehkä vähän turtuneelta, mutta toisaalta ei sekään ihan pidä paikkaansa – vuosi oli lähinnä vain paljon vähemmän ääripäästä toiseen heittelevä kuin 2019. 2020 ei ollut suurien tunteiden vuosi, mutta ehkä juuri siksi juuri sitä mitä tarvitsin. Tein paljon töitä, yritin unohtaa menneet ja keskittyä tulevaisuuteen ja olemaan kiitollinen perheestäni ja ystävistäni.

Nyt kun vuosi on lopuillaan, alan vihdoin tuntea itseni vahvemmaksi ja valmiimmaksi tulevaisuudelle kuin pitkään aikaan. Koska uraa ja opiskeluja koskevat seuraavat askeleet ovat hyvinkin selvillä, päätin olla tekemättä sen enempiä uuden vuoden lupauksia ja pyrkiä siihen, että tavoitteiden keskelle jää tilaa myös elämiselle ja siitä nauttimiselle. Ainoa tavoitteeni ja toiveeni vuodelle 2021 on saavuttaa sama tinkimätön itsevarmuus ja onnellisuus, josta nautin pari vuotta sitten. Tavoitteenani on olla yhtä periksiantamattoman itsenäinen, yhtä anteeksipyytelemättömän kunnianhimoinen ja tavoitteellinen, yhtä itsevarma ja yhtä onnellinen kuin vain millään osaan. Tavoitteenani tänä vuonna on huolehtia vähemmän ja nauttia enemmän, sillä totisesti: hyvä tästä tulee. Kippis sille!

asdad

// Finally time to shed one last look back at 2020 – better late than never, right! Christmas flew by, and I got work at the National Opera again, which has kept me quite busy until this day. Now, however, it is time for a teeny tiny break and some blogging! First, a brief reflection of the year of 2020, before the actual round up coming up in a few days.

I feel like I say this in every annual wrap up, but this year was mostly about working hard and accomplishing things. The thing that I am the most happy about is finally getting started with officially studying law and thus fulfilling a long-term dream of mine. I am so grateful for how everything turned out. I love it just as much as I thought I would and – given the state of the world – am particularly thankful for being able to move on with my dreams and plans despite the pandemic.

Another highlight was performing Tchaikovsky Violin Concerto with an orchestra for my final exam. Although I was lucky enough to perform it with an orchestra already in 2019 in Italy, I really wanted to have the opportunity to perform the concerto in Finland as well. It was a night to remember, and one that I will cherish for a lifetime.

A third highlight worth mentioning was my 25th birthday. Managing to gather all my best friends into one place was very special, and also reminded me of how lucky I am to have as many genuinely good friends as I do. It’s one the many things I will never take for granted.

Besides my birthday, when it comes to personal life, there’s not too much worth mentioning this year. If 2019 was a mess of big (as in huge, enormous, incomprehensible) feelings, 2020 was luckily much more balanced. 2019 was about first loving, laughing, enjoying, and feeling happier than I thought I was even capable of and then feeling like my entire world collapsed as the year came to an end. 2020, however, was much…less, I guess. I feel tempted to call it numb, but looking back it obviously wasn’t that either – it was just much less of a turmoil than 2019. This really wasn’t the year of big feelings, but after last year it was perhaps what I needed. I worked a lot, tried to forget about 2019, and tried to feel grateful for my friends and family. Besides that, I honestly don’t really have a lot to say 😀

As the year comes to an end I find myself feeling stronger and more ready for whatever the future holds than I have in a long time. Since my goals and next steps forward related to education and career are very clear, I decided to screw making any new year’s resolutions this year and instead just strive towards leaving a bit more space for personal life in the midst of all the studying and working. The only actual goal I have for 2021 is to reach that same point of unapologetic, uncompromising happiness and confidence that I used to have a few years ago. My goal is to be as fiercely independent as I can be, as unapologetically ambitious and goal oriented as I am, as confident as only possible and as happy as life only allows. My goal is to worry less and enjoy more, because truly, I’ve got this and there is so much to look forward to in the upcoming year. Cheers to that!