Tervehdys! Tuntuu, etten ole vähään aikaan ehtiny kertoilla kuulumisia täällä, ja siksipä tämä postaus on omistettu vain ja ainoastaan sille: kuulumisten kertomiselle. Elämä rullailee eteenpäin niin kovaa vauhtia, etten meinaa ehtiä silmiäni räpäyttää ennen kuin taas kuukausi on kulunut. Paljon kaikkea kivaa ja jännittävää on siis kerrottavana!

Toodles! My sister told me to post more frequently, so here I go 😀 It’s been a while since I last wrote a really rambley post about what’s up, and therefore that is exactly what this post is dedicated for – rambling. Life is rolling on with the speed of light and I feel like a month passes by before I even have a proper chance to blink, haha, so there’s quite a bit to ramble on about.

Kuluneiden viikkojen kohokohtia ovat olleet muun muassa työhaastattelu yhteen unelmakesätyöpaikkaan, paluu töihin, tämän lukukauden monet, loistavat luennoitsijat, sekä soittojen (ainakin suhteellinen) sujuminen. Ilmoittauduin myös taas ranskan kurssille, ja olen ollut tosi iloinen siitä, että opinnot sujuvat siinäkin paljon odotettua paremmin! Kaikki siis hyvin – niin kauan kuin vain muistan ottaa löysin rantein ja olemaan turhaan streessaantumatta.

The higlights of the past weeks have been a job interview for an intellectual property company for music in Finland (fingers crossed for landing the job…), being back at work at the newspaper office I worked at last summer, the many, excellent lecturers we have this semester, and my violin playing going at least relatively strong. In addition joining a French class and realizing I’m much doing much better than I thought has been a delight! As long as I don’t stress life is good.

Näiden kohokohtien ohella on myös muita tosi kivoja uutisia kerrottavana: Olen niin iloinen ja onnellinen saadessani jakaa, että jatkan (toivottavasti) opintojani ensi syksynä Pariisissa vaihtolukukauden merkeissä! Vahvistussähköposti saapui viime perjantaina, ja olin vähän yllättynyt siitä, miten paljon se ilahdutti ja innosti! En usko vaihdon toteutuvan ennen kuin kävelen ulos lentokoneesta ja pitkin Pariisin katuja, ja rokotetilanne huomioon ottaen alan olla aika skeptinen… Siitä huolimatta yritän nyt uskoa ja toivoa, että kaikki menisi parhain päin, ja joka tapauksessa olen tosi iloinen siitä, että sain vaihtopaikan yhdessä Ranskan johtavista oikeustieteellisistä tiedekunnista!

In other, more exciting news, I’m so thrilled to share I’ll indeed be continuing my studies next fall in Paris! The confirmation e-mail about being accepted to my first choice of school arrived last Friday, and caused more excitement than I genuinely thought it would! I won’t believe it’s actually happening until I walk off an airplane, and taking the vaccination situation I’m doubtful I’ll ever make it to Paris… But nevertheless: a girl can dream, and whatever happens, I’m just happy to be accepted to study at one of the most famous legal faculties in France!

Alunperin olin kaavaillut jääväni Suomeen, mikäli maailman tilanne on edelleen näin kaoottinen, mutta mitä enemmän ajattelen asiaa, sitä viehättävämmältä ajatus syyslukukaudesta Pariisissa tuntuu. Kaipasin uutta alkua jo viime syksynä, ja vaikka olen ollut yllättävänkin onnellinen jäätyäni Suomeen vielä yhdeksi vuodeksi, ajatus uusista tuulista tuntuu nyt ajankohtaisemmalta kuin ehkä koskaan ennen. Vaikka aloilleen asettuminen alkaa tavallaan pikkuhiljaa houkutella – toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän, ja viime aikoina yllättävän usein – koen tämän olevan erinomainen tilaisuus täyttää seikkailumielisen sydämeni kaipuu uusiin maisemiin ja haasteisiin viimeistä kertaa.

Originally I thought I might stay in Finland if the pandemic roams on like this, but the more I think about it the more of a charming idea the idea of a fall semester in Paris feels. I was supposed to get a much needed restart already last fall, and although I’ve been surprisingly happy to stay in Finland for one year longer than I originally planned, I must admit the idea of new winds feels really good. Even if settling down feels more tempting some days than others – and lately more frequently than expected – simultaneously I feel like this is an outstanding chance to satisfy my need for adventure, new sceneries and pushing my limits one last (big) time.

Monet yrittävät aina muistuttaa, että seikkaileminen on mahdollista myös myöhemmällä iällä, enkä sitä yhtään epäile. Siitä huolimatta tämä hetki elämässä tuntuu tavallaan viimeiseltä mahdollisuudelta mennä ja tulla sinne ja tänne ja tehdä mitä vain haluan missä vain haluan ihan omillani ennen aloilleen asettumista. Vuosien kuluessa ajatus vakituisesta kodista ja vähän rauhallisemmasta elämäntyylistä alkaa tuntumaan aina yhä houkuttavammalta, ja ehkä juuri siksi tuntuu, että haluaisin nyt vielä viimeistä kertaa tarttua tilaisuuteen, mennä, tulla ja olla täysin riippumaton ja vapaa. Sitoutumisessa ja vakiintumisessa on ihan valtavan paljon hyvää ja ihanaa, mitä odotan innolla, mutta niin on riippumattomuudessa ja vapaudessakin. Juuri siksi ajatus viimeisestä ihan itse toteutetusta seikkailusta tuntuu niin ihanalta. Sen jälkeen voin etsiä itselleni paikan, joka tuntuu kodilta ja asettua aloilleen – vaikka sitten loppuelämän ajaksi.

People keep on telling me that that adventure is possible to have also later on in life, but the more I think about it the more I feel like this is the last good chance I will have to roam around and go and do whatever I please. The more years go by the more I love the idea of eventually, finally settling down somewhere in a place that feels like home, and perhaps most importantly for this reason I feel like I should embrace this chance to be completely untied and free. One last (heeled) adventure, and after that I’ll find a place that feels like home and perhaps settle down for good.

Viime kerralla, kun muutin muualle, elämä toi eteeni niin monia yllätyksiä, juonenkäänteitä ja odottamattomia asioita, etten malta odottaa, että näen mitä tällä kertaa tapahtuukaan. Vaikka olen onnistunut täyttämään elämäni täällä Suomessa aivan äärimmilleen, on se kuitenkin pohjimmiltaan ollut aika rauhallista ja mukavaa. Siksikin ajatus uusista haasteista ja oman tilan ja paikan löytämisestä uudessa kaupungissa, maassa ja kulttuurissa tuntuu houkuttelevalta. Vaikka loppujen lopuksi päätyisinkin palaamaan Suomeen viime kädessä, tuntuu ajatus pienen etäisyyden ottamisesta nyt täydelliseltä.

Last time I went abroad life threw my way so many surprises, plot twists and turns, that I genuinely cannot wait to see what happens next. Despite my ability to fill it up to its extreme, life is very calm here in Finland, and also for that reason I look forward to the challenge of navigating (figuratively and literally as well, I guess, haha) my way in an entirely new city, country and culture again. Whether or not it eventually leads me to come back home to Finland in the end remains to be seen, but nevertheless I am certain a bit of distance will allow me to rediscover what feels like the ultimate plan for me. The world is my oyster and the universe my guide, lol.

Vaikka voisin höpötellä näistä ajatuksista vielä kappalekaupalle, taidan nyt päättää nämä pohdiskelut tähän. Vaikka nyt haikailenkin ja unelmoin ennen kaikkea tulevasta, on täällä kaikki ihan päivittäisellä tasolla kuitenkin hyvin, vaikka iso työmäärä ja koronatilanne välillä painaakin mieltä. Tulevaisuus on kuitenkin valoisa, ja uskon, että kesän lähestyessä palaset alkavat taas loksahtelemaan paikoilleen. Palaillaan taas tulevien postauksien merkeissä – tältä erää toivotan teille ihanaa viikonloppua!

Although I could ramble on and on about this, I think this might be enough for one post, haha. It feels comforting to dream and long for the future, as my current daily life is slightly overshadowed by frustration over too much work and the Covid-situation. Despite that everything is, however, good, and I am certain that the future is bright and that the closer we get to the summer, the more things will start clarifying and falling into place. I’ll see you again in future posts – for now, I wish you all a wonderful weekend!