Tadaaaa! Tänään on juhlapäivä – on nimittäin 8. päivä heinäkuuta, eli syntymäpäiväni! Joku joskus väitti, että olisin synttäri-ihminen, mutta en rehellisesti sanottuna voisi vähempää välittää: syntymäpäivät ovat mielestäni lähinnä vain mitä oivallisin hetki luoda katse hetkeksi menneeseen ja toisaalta myös tulevaan. Sen lisäksi syntymäpäivät ovat ennen kaikkea aivan erinomainen syy juhlia – ja sellaisia syitä todella tarvitaan, etenkin kuluneen vuoden jälkeen! Tänä vuonna ajattelin juhlistaa siirtymistäni kahdenkympin paremmalle puoliskolle neljällä päivällä kaikkeaa ihanaa: juhlimista, brunsseja, nukkumista, hyvää ruokaa ja erinomaista seuraa. En malta odottaa! Aion ostaa itselleni kukkia ja leipoa kakun taikka kaksi, viikonlopulle on kaavailtu sekä illallista että brunssia, minkä lisäksi huomenna ja lauantaina on tarkoitus suunnata juhlistamaan elämää ja sen ihanuutta keskelle kesäyötä yhdessä parhaiden ystävieni kanssa. Ennen kaikkea tätä ajattelin kuitenkin vielä pysähtyä hetkeksi ja pohtia vähän kulunutta vuotta ja tulevia suunnitelmiani.

Tadaaaaa! You know what day it is: 8th of July – also known as the day when this heeled adventure started and the world was graced with my – always snarky and sarcastic, but nevertheless annoyingly softhearted – presence 😀 I’ve had people insist I’d be a big birthday person, but I honestly couldn’t care less: mostly I just see this is a a great occasion to take a moment to reflect back on what has been and what is to come and an outstanding reason to celebrate – and God knows such reasons are needed. This year I thought I’d jubilate by engaging in four days of non-stop fun; partying, brunching, sleeping, eating and enjoying my favorite company, and I must say, I look forward to it! I intend to buy myself flowers and to bake a cake or two, I have scheduled time for a brunch, a dinner and my favorite bars with my friends, and am most certainly intending to make the most of it. But enough about celebrating, let’s look at the year that was and the year that is to come!

Ensin lyhyt katsaus menneeseen: kulunut vuosi oli kaiken kaikkeaan oikein hyvä. Vuoteen mahtui myös monia vaikeita hetkiä, mutta siitä huolimatta se oli täynnä ennen kaikkea paljon eteenpäin menemistä ja onnistumisen tunteita. Jälkikäteen katsottuna olen valtavan iloinen ennen kaikkea siitä, miten paljon sain aikaiseksi. Vuoden kohokohta oli ehdottomasti oikisopintojen aloittaminen ja niissä viihtyminen. Vaikka välillä houkuttaa väittää, että toivoisin, että olisin aloittanut opinnot jo aikaisemmin, en sitä aio sanoa, sillä toinen vuoden kohokohdista oli ehdottomasti Tchaikvoskyn viulukonserton esittäminen orkesterin kanssa. Tchaikovskyn soittaminen on joka kerta yhtä mieletön kokemus, ja sen kokonaisuudessaan esittäminen on muisto, jota tulen vaalimaan lämmöllä vielä vuosikymmenienkin päästä. En siis vaihtaisi polkuani muuhun mistään hinnasta.

First a glance to the past: looking back, this year was really great. There have been very difficult moments as well, but as a whole it was nevertheless a year of a lot of progress and I’m very happy with how much I managed to squeeze into it. The highlight of the year was without a doubt getting started with my legal studies and having been so, so happy with them. Although I feel tempted to say I wish I would have started earlier, I won’t, because another highlight of the year was performing Tchaikovsky violin concerto with an orchestra – a dream come true and something I still feel a bit surreal about having done. I look back to my playing experiences with so much love, and therefore, I wouldn’t have it any other way.

Nyt iloitsen ennen kaikkea siitä, että voin käsi sydämellä ja 110 % varmuudella sanoa olevani oikealla polulla. Se, että voin ajatella opintojani ja tulevia uramahdollisuuksia sydän ilosta ja jännityksestä pamppaillen on ihan mieletön tunne, ja olen siitä valtavan kiitollinen. Tähän pisteeseen pääseminen ei ole ollut helppoa, mutta loppujen lopuksi se on todellakin ollut kaiken itkun ja hampaankiristyksen arvoista. Olen valmis ihan mille tahansa, mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan! Kuluneista vuosista viisastuneena voin myös todeta, että tulen tästä lähtien aina luottamaan omaan intuitiooni ja tekemään omaa tulevaisuuttani koskevat päätökseni oman pääni mukaan muiden mielipiteistä piittaamatta. Kaiken kaikkiaan: mitä opintoihin ja tuleviin uratavoitteisiin tulee, tämä vuosi meni aika lailla nappiin. Kippis siis sille!

Now it feels so amazing to finally be able to say that I am with 110 % certainty on the right path. Being able to think about my studies and future career opportunities with a heart jumping of excitement is such an amazing feeling to have, and I am endlessly grateful for it. It was quite a struggle to get to this point, but now that I’m here I must say: man, was it worth it and am I ready for whatever is to come! Also, note taken and lesson learnt: never ever neglect your gut feeling, always trust your intuition and dare to make your own decisions instead of letting other people tell you what to do. In a nutshell: in terms of studies, education and future career related objectives this year was really, really great. Cheers to that!

Mitä muuhun elämään tulee: Käytyäni läpi aika vaikean vaiheen henkilökohtaisessa elämässäni kuluneen kahden vuoden aikana, olen tosi kiitollinen siitä, että voin vihdoin sanoa olevani vähitellen taas oma itseni. Tiedän mitä teen, tiedän mihin olen menossa, olen vihdoin taas oma itsenäinen itseni, olen sinut itseni kanssa ja tulevaisuuteen on helppo katsoa luottavaisin tuntein. Siitä, jos jostain iloitsen, sillä kuluneet vuodet ovat oikeasti olleet aika raskaita.

On a personal level: After going through something of a personal hell throughout 24 and 25, it is with such gratitude that I can say that I am finally starting to feel whole again. I know what I’m doing, I know where I’m going, I’m finally feeling the strength that is rooted in complete independence I so love having, am fully at peace with me, myself and I and have a reliance on that whatever the future has to bring will be very good. That, if something, is worth celebrating, because I must say it has been far from easy to get to this point, and I’ve hated every minute of not feeling this way.

Vaikken olekaan pandemian takia päässyt etenemään suunnitelmieni mukaan ihan niin kuin olisin halunnut, näin jälkikäteen katsottuna taisi olla ihan hyvä asia, että jouduin jäämään Suomeen vielä yhdeksi vuodeksi. Uuteen elämäntilanteeseen asettuminen perheen ja ystävien ympäröimänä on ollut aika optimaalista, ja auttanut kokoamaan itseni taas kasaan. Aloillaan pysyminen taisikin siis olla juuri sitä, mitä tarvitsin, vaikken sitä itse alun perin tajunnutkaan.

Although I haven’t been able to proceed with my plans exactly the way I would have wanted due to the pandemic, being forced to stay in Finland for one more year turned out to be quite a good thing. Having to settle down in my new studies and phase in life amongst friends and family allowed me to rediscover my peace, heal my wounds properly and recover back into a whole human being again after feeling completely shattered for way too long.

Nyt, täyttäessäni 26, olo on rauhallisempi ja itsevarmempi kuin ehkä koskaan ennen. Tämän vakauden horjuttaminen ei ole helppoa. Kun eteeni on vähitellen aukeamassa uusi ja tuntematon luku, tästä tunteesta on mielestäni aika hyvä lähteä liikkeelle.

Now I have a peace and security in me that I may never have felt before, and it is such a satisfying feeling to have. Shaking this stability will take a lot (good luck trying – except, please don’t…!), and given that I’m leaving for something completely new and unknown, it’s quite a good starting point to have.

26. ikävuodeltani toivon paljon mielekästä työntekoa, paljon matkustusta, paljon ystäviä ja paljon uusia saavutuksia. Voisin toivoa seikkailua, rakkautta, parisuhteita ja e-l-ä-m-ä-ä, mutta sen jälkeen, että seikkailu, rakkaus ja parisuhde johtivat lähinnä niin vaikeaan elämänvaiheeseen, etten ihan oikeasti ollut varma, että koskaan enää saan koottua itseäni kasaan, nautin paljon mieluummin itsenäisyydestä ja unelmien tavoittelusta omillani kuin riskeeraan käyväni läpi mitään kuluneiden vuosien kaltaista vielä vähään aikaan. Tiedän toki, että elämä on täynnä yllätyksiä ja odottamattomia käänteitä, mutta kaipa siltä voi siitä huolimatta toivoa vähän rauhaa ja tasapainoa. Tulevan vuoden avainsanoja ovat toivottavasti itsenäisyys, vahvuus, ilo ja saavutus, ja odotan niistä jokaista koko sydämeni pohjasta!

Even if it may sound a bit cold-hearted, for my 26th year in life I wish for nothing but a lot of work, a lot of traveling, a lot of friendships and a lot of accomplishment. I could wish for adventure, love, relationships and l-i-f-e, but after having the adventure, relationship and life push me into so much pain and struggle I genuinely wasn’t sure I’d ever recover properly into a whole me again, I’d much rather enjoy this newly discovered stability of being just me and my dearly beloved goals for a while before heading towards the risk of going through anything like it ever again. Obviously I know life is part of, well, life, and that even if I hope for stability it is likely to throw surprises my way, but hey – a girl can dream. The theme of this year will be independence, strength, joy and accomplishment and I look forward to it so much!

Tulevana vuonna aion asua ainakin Suomessa ja Ranskassa, ja toivottavasti vielä jossain kolmannessa villin kortin maassa. Aion saattaa LL.B.-tutkintoni loppuun, oppia puhumaan ranskaa sujuvasti, työskennellä ensimmäisissä oikis-hommiin liittyvissä töissä ja verkostoitua kuin viimeistä päivää. Toivon jatkavani lenkkeilyä ja säännöllistä urheilemista. Haluan valmistua hyvin arvosanoin ja saada paikan kiinnostavassa ja kilpailukykyisessä maisteri-ohjelmassa. Toivon jatkavani soittamista säännöllisesti. Aion juhlia sydämeni pohjasta ainakin kesän ajan, tehdä enemmän töitä kuin koskaan ennen ja edetä unelmiani kohti toivottavasti nopeammin kuin edes uskoin olevan mahdollista. Tästä vuodesta tulee todennäköisesti aika juureton, mutta arvatkaa mitä: sen jälkeen, että olen istunut aloillani yhdessä kaupungissa pidempään kuin olen koko aikuisen elämäni aikana, en malta odottaa. Aloilleen asettumisen aika koittaa varmasti vielä, mutta ei tänä vuonna.

This year I intend to live in at least two countries (Finland, France and maybe (hopefully) a third wild card), complete my third degree (LL.B. – here I come!), become fluent in French, work in my first jobs related to law and to network like never before. I hope to keep on running and working out several times a week. I intend to graduate with distinctive grades and secure a spot in a competitive and high class master’s program. I hope to keep on playing. I hope to party like never before, work harder than I ever have and go further and faster towards my dreams and goals than I even thought I could. This year is likely to become the least settled I’ve had so far, but guess what – after staying put for longer than I have in my entire adult life, I honestly can’t wait. The day of settling down will come, but not this year.

Siispä: skål 26-vuotispäivälleni ja vuodelle, jonka omistan en enemmälle enkä vähemmälle kuin ihan vain omalle itselleni! Seuraavaksi kohti viikonloppua täynnä kakkua, skumppaa ja juhlimista aivan ensiluokkaisessa seurassa!

So, cheers to 26 – a year that will be dedicated to no one less but just me, myself and I! Next up cake, work, and an epic long weekend in excellent company!