Mistä edes aloittaa! Niin paljon on tapahtunut sitten edellisen New York-postaukseni, mutta yritänpä silti lyhyesti käydä läpi kuluneen kuukauden tapahtumat, haha.

Asunnon löytäminen täällä oli super raskasta, stressaavaa ja tuntui rehellisesti sanotusti ikuisuusprojektilta… Kuitenkin, loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä löysin aivan ihanan paikan, joka aidosti ja oikeasti tuntuu kodilta. Kotini on New Yorkin mittakaavalla tosi tilava huone omalla (isolla) kylppärillä, kivoilla kämppiksillä, kohtuullisen lähellä yliopistoa. Huonetta metsästäessäni sain pettyä ihan valtavan monta kertaa, mutta jos olisin tiennyt kaiken päättyvän näin hyvin, en olisi murehtinut hetkeäkään.

Mitä tulee New Yorkiin, puolentoista kuukauden jälkeen olen edelleen silmittömästi ja korviani myöten rakastunut tähän paikkaan. Tiedän olevani niin kliseinen, mutta kaikki täällä tuntuu niin kotoisalta ja oikealta, että kokemus on ollut suorastaan hämmentävä. Koen kuuluvani tänne, ja jos voisin nyt päättää jääväni tänne niin jäisin – epäilemättä. Lontoo, Pariisi, Amsterdam, Tukholma ja Helsinki ovat kaikki omilla tavoillaan aivan ihania kaupunkeja, mutta yksikään niistä ei ole koskaan tuntunut samalta: yhdessäkään en ole koskaan kokenut olleeni yhtä kotona kuin täällä. Aika näyttää, miten tässä kaikessa käy, ja todennäköisesti joudun viisumini takia palaamaan Eurooppaan ja Suomeen opintojen päätyttyä. Nyt aion kuitenkin keskittyä nauttimaan ja olemaan kiitollinen siitä, että saan kutsua tätä kaupunkia kodiksi ainakin kahden vuoden ajan.

Yritän kertoilla tulevissa postauksissa lisää opinnoistani Columbiassa, mutta päätetään tämä postaus ihan vain siihen, että olen tosi onnellinen ja kiitollinen siitä, että saan elää, oppia ja kasvaa juuri täällä tässä kohtaa elämää. Tuntuu edelleen ihan uskomattomalta.

asdsd

// Where to even start! So much has happened since my last New York post, but let’s try to start unwrapping it all, haha.

Hunting for an apartment was exhausting, stressful and seemed like a never-ending project, however, I am so happy to be able to say I truly found a place to call home and I couldn’t be happier. I got a pretty large room with a (big) private bathroom, have amazing roommates and am sufficiently close to campus. I got let down so many times with so many rooms, but had I known it would work out this well, I would not have worried for a second.

When it comes to New York, 1.5 months later I am still overwhelmingly in love with this place. I know it’s so cliché, but I feel so at home, so in love, so at peace here it’s almost overwhelming. I belong here, and if there was anything I could do to stay for good, I would. London, Paris, Amsterdam, Stockholm and Helsinki are all gorgeous in their own way, but they truly do not compare to this – nowhere have I felt such a feeling of belonging as I do here. Time will tell how things turn out, and because of visa restrictions it is likely Europe will await me two years from now, but nevertheless – for now, I am so grateful for being able to call this my home for now.

I’ll try to cover my first weeks and thoughts regarding my studies at Columbia when I have time, but for now, let me say, I am really happy and am so grateful for the opportunity to live, grown and thrive here. Still can’t quite understand how it can possibly be true.